Metsänomistajaperheen tarina

Vuonna 1830 rakennetun talon tuvassa istuvat isännätär ja vanha isäntä. Ilmassa lentävistä piikeistä ja hyvästä huumorista käy selväksi, että välitön tunnelma on rakentunut tiiviin yhdessä tekemisen kulttuurin seurauksena.

Merikarvian Lankoskella, sahapatruuna Antti Ahlströmin kotitalon naapurissa, havupuuvaltaiset metsät sekä heinää, kauraa, ohraa ja sinimailasta kasvavat pellot ympäröivät 1700-luvulta saakka asutettua Tarkkion tilaa. Kaksi vuotta sitten ohjat siirtyivät sukupolvenvaihdoksen myötä Anne-Mari Tarkkiolle.

– Minä teen peltotyöt ja äijä korjaa sitä mukaa, kun onnistun jotain hajottamaan. Pääsee siinä samalla toteuttamaan haavettaan koneiden kanssa askartelusta. Mielipiteitä tuntuu kyllä olevan kaikkeen, ja hän on mielestään myös aina oikeassa. Sitä mukaa, kun äijä päästää vähitellen irti, minä otan aina enemmän ja enemmän koppia, Anne-Mari kuvaa talon työnjakoa isäänsä hyväntuulisesti vilkuillen.

Anne-Mari kertoo uravalinnan olleen selvä lapsesta saakka. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko seikkailijaksi tai maanviljelijäksi.

– No eikös tämä maanviljelys ole aikamoista seikkailua tämäkin, äiti Airi huikkaa sivusta.

– Selväksi se tuli ilmeisesti kaikille muillekin, sillä jokin aika sitten vanha koulutaksin kuljettaja totesi minulle, että sinusta sitten tuli kuin tulikin maanviljelijä, Anne-Mari nauraa.

Isän ohjauksessa

Talon kuudennen omistajan ja toisen naispuolisen isännättären ensimmäinen selkeä muisto metsältä on ajalta ennen kouluikää.

– Olimme koko perhe keräämässä käpyjä ja kävelin puunrungolla. Siitä pitäisi olla jossain kuvakin.

– Niitä kävynkeräysreissuja tehtiin silloin enemmänkin retkiluonteisesti. Meillä oli eväät ja taukotakit mukana. Välillä sitten istuttiin kivelle levähtämään ja syömään, isä Aarno kertoo.

Käpyjen keräily ja metsätöissä mukana puuhastelu nousi uudelle tasolle Anne-Marin täyttäessä 12 vuotta. Silloin, ”älä osta mitään -päivänä”, perhe suuntasi ostoksille.

– Ostimme kevytsahan sekä pienimmät turvasaappaat, mitä kaupasta löytyi. Nekin olivat kokoa 41, eikä turvavaatteitakaan löytynyt sopivan kokoisena, Aarno kertoo.

– Housut olivat niin suuret, että olisin hyvin voinut osua sahalla lahkeeseen ja vielä olisi ollut puoli metriä tilaa ennen kuin terä olisi osunut jalkaan, Anne-Mari nauraa.

Myös traktorin rattiin oli pienestä pitäen hirveä hinku. Anne-Mari pääsi tositoimiin heti, kun jalat ylettyivät traktorin kytkimelle. Heinänajon lisäksi ensimmäisiä tehtäviä olivat peltojen kynnöt.

– Ohje kuului, että ”kunhan joka paikka tulisi käännettyä, niin hyvä olisi”. Ei työ tuntunut minusta koskaan työltä. Se oli enemmänkin sellaista leikinkaltaista puuhastelua.

Anne-Mari muistaa ikuisesti sen tunteen, kun isä ensimmäisen kerran antoi tyttärensä ajaa puita yksin metsästä.

– Olin pakahtua ylpeydestä ja siitä, että olin isän luottamuksen arvoinen. Näin jälkikäteen miettien en tainnut kuitenkaan olla ihan yksin. En usko, että äijä oli hetkeäkään viittä metriä kauempana, mutta pysytteli kuitenkin kohteliaasti piilossa.

Kokeilussa uudistuspaketti

Vähitellen Anne-Marin taidot karttuivat, ja kaksikko hoiti muun muassa vuoden 2011 Tapani-myrskytuhojen jälkiraivauksen yhdessä. Jos jokin asia jäi isän puheista metsällä kulkiessa mieleen, niin harventaminen.

– Joka ikinen kerta äijä tuskaili harvennuksilla kulkiessa, että ”olisi pitänyt ottaa enemmän”. Nyt kun sitten tein omat harvennukseni, hän päivitteli, että olin ottanut liian paljon. Että koskaan ei kai ole hyvä?

– No, ehkei se metsä siitä ihan pilalle mennyt. Kyllähän täällä on hommat pääosin hyvään suuntaan menossa, mutta joskus minun vaan pitää jättää sanomatta, vaikka mieli tekisi, Aarno kuittaa tyttärelleen.

Metsää on myyty vuosittain, milloin hankintakauppana, milloin pystykaupalla. Viimeisimmät kaupat Westaksen kanssa tehtiin joulun alla. Jo varhain Aarno-isä esitteli Anne-Marille perheen vanhan kumppanin, hankintaesimies Markku Erkintalon.

– Senkin se teki omaan tyyliinsä, Anne-Mari virnistää ja jatkaa, – Kyllähän tässä on kaikenlaista kauppamiestä pihassa rampannut. Lipevimmät olen käännyttänyt saman tien, samoin ne, jotka ovat alkaneet minulta kysellä, että onko isäntä kotona, isännätär napauttaa.

Nyt kaupan kohteena oleva noin neljän hehtaarin ala sijaitsee saaressa, ja hakkuut on tarkoitus tehdä loppukesästä. Yleensä hakkuiden jälkeiset työt on tehty omin voimin, mutta tällä kertaa Tarkkiot päätyivät kokeilemaan Westaksen tarjoamaa uudistuspakettia. Pakettiin kuuluvat korjuun jälkeiset uudistustoimet maanmuokkauksesta ja taimista istutuksiin.

– Metsänomistaja voi valita tarjolla olevista palveluista itselleen sopivimman kokonaisuuden. Joku valitsee koko paketin, toinen taas muokkaa maan itse, mutta ostaa istutuksen, Erkintalo selventää.

Metsää monin tavoin

Tarkkioille metsä on elämänmuoto. Puuta käytetään rakentamisen tarpeisiin, ja puulla lämpenevät niin omat rakennukset kuin läheinen koulukin. Metsä tarjoaa myös tulonlähteen ja virkistyspaikan.

– Vaikka vanhuksilla on Porissa asuntokin, niin eivät ne siellä ymmärrä pysyä. Maalla on metsä ja luonto lähellä, ja sillä ne tykkäävät täällä Lankoskella aikaansa viettää. Käyvät sitten joka aamu romanttisesti metsäkävelyllä, Anne-Mari hymähtää.

– Käymme tuon lemmityn kanssa tarkastelemassa metsää ja luonnon merkkejä, mutta ei se oikein ole otollista maaperää minun jutuilleni, Aarno toteaa ja vilkaisee vaimoaan ilkikurisesti.

HELPOIN TAPA UUDISTAA METSÄ

Kysy uudistuspaketista omalta hankintaesimieheltäsi puukaupan yhteydessä.
Valitse haluamasi palvelukokonaisuus.
Istahda nojatuoliin, nosta jalat rahille ja anna Westaksen yhteistyökumppaneiden huolehtia metsäsi uudistustöistä